keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Alakuloa ja ahdistusta

Harvemmin kirjoittelen blogiin mitään kovin henkilökohtaista, mutta nyt aion tehdä niin. Valtaisa möykky sisällä vaatii päästä sanoiksi :/ Tiedän, että kaikkein läheisimmät ihmiseni eivät tätä lue ja siksi uskallan tämän tänne kirjoittaa.

Koko syksynhän mie oon ollut vähän väliä kipeä. Joskus kovasti, joskus vähän vähemmän. Yleisvointi on myös syksyn mittaan mennyt alaspäin kuin lehmän häntä. Ja väsymys, se on valtaisaa. Sainpa nukuttua yöllä tai en.

No nyt mie sitten pääsen tutkimuksiin, kun saattaakin olla niin että miulla onkin joku vakavampi sairaus. Että simmottiis :( Eka lääkäri on huomenna ja pelottaa ihan kauheesti.

Negatiivisena ihmisenä mie ajattelen tietenkin heti pahinta. Viime päivät oon vaan lähinnä käyttänyt tän oman elämäni kelailuun ja suremiseen. Sitä vaan ajattelee, että mitä jos mie en kohta olekaan täällä... Tiedän toki, ettei niin pitäs ajatella, vaan helpommin sanottu kuin tehty. Yritä nyt sitten olla lasten läsnäollessa iloinen ja "normaali". Mitään en saa oikeestaan tehtyä (paitsi ne mitkä on ihan ihan pakko), olo on täysin lamaantunut. Pitkään sain pidettyä itseni tarmokkaana ja iloisena. En antanut pelolle valtaa, mutta nyt ei enää jaksa taistella vastaan.

Tässäpä tämä, lyhyesti mutta kuitenkin.

13 kommenttia:

Sinikka kirjoitti...

Iso voima hali sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Pelko ja epätietoisuus on aina pahinta, se lamaa ihmistä ja vie voimia. Toivon, että saat vastauksia ja tietoa lääkärikäynnilläsi. Toivotan Sinulle valoisaa kevättä ja Siunausta elämääsi!t. Ruusunkukka

Pami kirjoitti...

Voimia!!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kurja..se kahvittelu ja muun ajatteleminen olisi ollut poikaa.... toivotaan parasta , mutta ei pelätä pahinta, koska ei saa olla negatiivinen!!!!!!!!! terv willis

KaSil kirjoitti...

Mulla kanssa on ollut vaikeita aikoja muta erisyistä kuin sulla, taai no toisaalta...joo, ei nyt ihan vakavaan sairauteen mutta kumminnii...huonoja aikoja on ollu enemmän kuin liikaa.
Jos tarviit mailikumppania, niin minä olen täällä! <3 Voimia ja lämmin halaus!

Susa kirjoitti...

*iso voimahali* Minäkin aina stressaan ja pelkään etukäteen ja pienistä ajatuksista tulee isoja mörköjä. Pitäisi vaan yrittää ajatella kivoja asioita, tietty helpommin sanottu kuin tehty... Onneksi kuitenkin pääset pian lääkärille ja asiat siitä sitten selkiytyvät. Minullekin saa meilata tai tulla käymään, jos tarviit juttukaveria! Yritä jaksaa!

Villasukka kirjoitti...

Voi kun keksisin jotain viisasta sanottavaa... Olen tässä koko alkuvuoden itse kerännyt voimia ja rohkeutta, jotta uskaltaisin soittaa ajan - haluaisin päästä puhumaan oman sisäisen möykkyni jollekin ammatti-ihmiselle ennenkuin repeän liian pahasti. Toivottasti sinä saat hyviä uutisia.

Merja kirjoitti...

Voimahali myös täältä!

Kikka kirjoitti...

voimia sulle myös multa

Annina kirjoitti...

Voimia. Muuta en oikein osaa sanoa, mutta sanon sen hyvin painokkaasti.

Pike kirjoitti...

Toivottavasti olet saanut kuitenkin parempia uutisia kuin mitä pelkäät... Oikein paljon lämpöisiä ajatuksia!!!

Purppura1/Mirva kirjoitti...

VOIMIA SINULLE!
Itsekkin sairastelleena tiedän kuinka rankkaa se on ja se epätietoisuus ja odottelu syyn selviämiseksi. Odotin kerran yli vuoden tietoa sairastanko syöpää vai toista tautia.. Vuoden se kesti.. kaikki ne testi jne... se oli rankkaa aikaa. JOTEN TODELLAKIN JAKSAMISTA!

piisku kirjoitti...

Voi surku :( Haluan toivottaa voimia ja jaksamista! Koita jaksaa nauttia arjen pienistä iloista ja taistella eloa eteenpäin. Eikä kannata pahinta ajatella, se selviää sitten mikä on ja varmasti saat tarvittavan avun ja hoidon!